Muistaessaan voisi päivitellä tähän kauden 2019 kuulumiset.
Suurin muutos viime vuodelle oli koneen päivittäminen metanolilla käyväksi. Polttoainepuolelle tämä tarkoitti melko reipasta syöttökapasiteetin lisäystä. Aikaisempien 2000cc/min suuttimien kavereiksi hankittiin setti 2400cc suuttimia, jotka asennettiin painekotelon kanteen. Lisäsuuttimia ohjataan staged-tyyliin, eli tulevat mukaan vasta vähän reilummilla kierroksilla ja ahtopaineella. Suutinkapasiteettia tällä tuli vähän enemmän kuin riittävästi, karkean arvion mukaan kun tarvetta olisi ehkä reilu 3000cc/min per sylinteri. Mutta riittääpähän ainakin ja toisaalta tuon vaiheittaisen ohjauksen ansiosta ylimääräisestä kapasiteetista ei ole juuri haittaakaan.
Tarvittava sopan kokonaismäärä alkaa näillä menemään jo sen verran isoksi, että sen tuottaminen sähköpumpulla alkaa olla vähän haastavaa. Joten ylimääräisen kikkailun välttämiseksi siirryttiin suoraan mekaaniseen pumppuun, joka tuli alkuperäisen vesipumpun paikalle. Aikaisempi parin litran polttoainetankkikin alkoi vaikuttamaan epäilyttävän pieneltä, joten sen tilalle hitsailtiin alumiinista noin 6l tankki pyörän etupäähän.
Koneen puolella puristuksia nostettiin noin 11:1 tasolle. Ja kun metanolin pitäisi tuottaa selvästi vähemmän lämpöä, niin päätettiin myös luopua vesijäähdytyksestä kokonaan. Syylärin poistolla saatiin painoa pois pyörän peräpäästä ja siten painojakaumaa paremmaksi. Muutenkin painojakaumaa säädettiin enemmän keulapainoiseksi muutamilla pienemmillä muutoksilla.
No, sitten kun konetta päästiin käyttämään, kävi ilmi että polttoaineen paineensäädin ei enää pysynyt mekaanisen pumpun tuoton kyydissä. Isommilla kierroksilla paineet lähtivät väkisinkin kasvamaan. Mutta kun paineen käyttäytyminen näytti olevan melko säännöllistä, päätettiin ettei säädintä aleta enää siinä vaiheessa vaihtamaan vaan kompensoidaan ongelma polttoainekartan kanssa.
Dynossa oli sitten vähän hakemista sopivan seossuhteen löytämiseksi. Ahdettujen metanolikoneiden seoksista kun löytyy ihan asiantuntijoidenkin joukosta aika erilaisia mielipiteitä. Perinteinen varma tieto on, että pitäisi ajaa todella rikkaalla, jopa 0,6 lambdan seoksilla. Mutta sitten löytyy myös suosituksia huomattavasti laihemmalle seokselle, 0,85-0,9 lambdan nurkille. Ja todistetusti molemmilla on ajettu ihan hyvällä menestyksellä. No, käytännössä sitten aika äkkiä ilmeni, että tätä konetta ei kannattanut ajaa tuolla rikkaamman pään seoksilla. Toisin kuin bensalla tai etanolilla kone kyllä suostui käymään ihan kohtalaisestikin ylirikkaalla seoksella, mutta tehoa ei irronnut. Noin 0.75-0.8 lambdalla sen sijaan alkoi toimimaan jo ihan kivasti. Kun seokset oli saatu oikealle hehtaarille ja pari pikkuvikaa korjailtua alkoi tehoakin irrota varsin mukavasti. Noin 1 barin ahdoilla päästiin jo 500hp lukemiin, jonka jälkeen alkoi renkaan pito loppumaan kesken. Näillä tuloksilla olikin jo hyvä suunnata ensimmäisiin kisoihin.
Ensimmäisessä Ruotsin kisassa muutama ensimmäinen lähtö meni hakiessa sopivaa balanssia lähdön ahtopaineisiin ja kytkimen säätöihin. Mutta kun nämä saatiin suunnilleen kohdilleen alkoi tulostakin syntyä. Lopputuloksena henkilökohtainen ennätys parani reilulla hyppäyksellä lukemiin 7,46s / 318km/h. Ja tämä vielä varsin maltillisilla ahdoilla.
Valitettavasti sitten seuraavissa kisoissa lupaava meno alkoi tökkiä mystisten vaihdelaatikkomurheiden takia. Lähes joka vedolla oli isoja ongelmia saada nelosta isompaa pykälää pesään. Ja kauden kolmannessa kisassa Norjassa sitten iski vielä kannen sulaminen, ilmeisesti huonosti ilmatun välijäähyn takia. Koska varakonetta ei ollut ja budjetti oli muutenkin varsin rajallinen, piti peli viheltää poikki ja jättää kausi siihen.
Näillä näkymin ainakin tämä 2020 kausi jää kokonaan väliin kuskin innostuttua enemmän kelkkailusta
Mahdolliset myöhemmät kuviot jäävät nähtäväksi...
