

No pikkuhiljaa koneeseen lipsahti... Eikun siis piti sanoa että lähtökohtana oli vuosimallin 1980 Mercedes-Benz, joka on opetettu tottelemaan nimeä 280E, vaikka se tyttönimeltään onkin 300D. Vaihdelaatikko on Mersumaisen pehmeästi

No nyt: Pikkuhiljaa koneeseen lipsahti vakioitten 250-asteisten nokka-akselien tilalle.... hmm... no juurikin ne samat akselit mitkä otin sieltä pois. Ne kävi R-Koneistuksessa puhdistuksessa, mutta putsaajalla oli sen verran karkea rätti että perusympyrä kului vähän pienemmäksi. Nyt asteita on 285 imunokassa ja 278 pakopuolella. Nostoa vajaa milli lisää nokalla (eli venttiilillä yli milli kun keinuissa on noin 1.6 vipusuhde).
Kannen koneistamisesta huolehti kaverini, ja selvisi siitä reilussa parissa kuukaudessa. Sanoin kyllä että ei mitään kiirettä, mutta...


Pakosarjan rakentaminen oli mukavaa hommaa, eihän siinä muuta kun tehdään kuusihaarainen vapateline, laitetaan laipat kiinni koneen poskeen ja vesijohtoputkea laipoista vapatelineeseen ja valmista tuli. Toinen kuva. Kyllä vain, niin helppoa se on. Ikinä ennen en ole pakosarjaa tehnyt, mutta tuurilla suunniteltu sarja syntyi puolessatoista tunnissa. Tai siis kyllähän minä sen suunnittelin ja tein tietokonemallit ja mittailin tarkkaan ja jne... Käytännön tekeminen oli taas sitä "no kunhan nyt rrrkele jotenkin sohii ne putket sinne". Pakosarjasta tuli hyvä, mutta ei se kylläkään konehuoneesta pois mahtunut kuin palasina. Versio 0.2beta jo onnistui, mutta se on niin susiruma, että kuvia EN NÄYTÄ



edit. kuvasta näkyy kuinka putket "harittaa", eli on toisistaan reilusti irti. Siihen kohtaan mahtuu toiset vaimentimet jos/kun pörinä alkaa vituttaa.
Motti oli siis nipussa, ei muuta kuin kone käyntiin - ääni kuin traktorissa, savua tulee konepellin alta 1940% enemmän kuin pakoputkesta. Tässä vaiheessa oli vuorossa se suomenennätys, josta alussa puhuin. Suoristettu sarja paikalleen, ja kone käyntiin. Vieläkin vuotaa.




Muuten se olisi nyt siinä kunnossa että pääsee ajamaan kaverin tallille tekemään pakoputkeen viimeiset kiinnikkeet (ja matkalla toivoa ettei putki putoa), mutta syylärikin meni hajalle, tottakai. Eipä löydy Mersuun syyläriä halvalla, seuraavaksi otetaan kenkälusikka ja leka käteen, ja koitetaan saada alkuperäistä 15cm leveämpi Bemarin syyläri runnottua maskin taakse.
Jos nyt jollakin heräsi mielenkiinto, niin laitetaanpa siltä varalta pieni videonpätkäkin näytille. Video 13.5MB
Enää pitäisi pari anturia, paineensäädin ja Megan rakennussarja ostaa, niin pääsisi säätämään. Kesällä, ehkä. Suuttimet on jo hommattuna, pitäisi riittää 3.5bar paineella johonkin 450hp tietämille, voi olla että niillä alkuun pääsee...

Tarkemmin projektin vaiheista voi lukea tuolta
edit. (toivottavasti ei haittaa kun linkitän toiselle foorumille, poistakaa linkki, jos niin ei ole ollut tapana täällä tehdä)
lisää edittiä. Videostakin kuulee kuinka vähän nuo venttiilit raksuttaa - on kovat nostajat ja vakioon nähden tuplavälykset
