Taloudessa on ollut jo jonkun vuoden Suzukin SV650 vuosimallia -99. Eli tuollainen peruspyörä 650cc 90° V2-koneella. Siinä oli ollut ongelmana kaasareiden kuluneisuus, jonka vuoksi niitä oli mahdoton saada kunnolla säätöihin osakaasulla. Lisäksi sytkäpuolellakin oli alkanut esiintyä ärsyttävän satunnaista pätkimistä. Viime syksynä sitten ajattelin pistää molemmat "näppärästi" kuntoon korvaamalla alkuperäisen sytkän ja kaasarit Megasquirtilla.
Läppärungoiksi löytyi uudemman ruiskumallin paketti, joka kävi heittämällä paikalleen uudemman mallin imukurkkujen kanssa. Paketissa tuli mukana myös suuttimet ja TPS. Sähköisesti ohjatut toisioläpät riivin pois ja tulppasin akselien reiät.
http://www.iki.fi/arttuh/SV/TB_carb.jpg
http://www.iki.fi/arttuh/SV/TB_engine.jpg
Bensapumpuksi tuli Walbron GSL392, jonka tuotto oli tälle noin 70hp koneelle melkoisesti ylimitoitettu. Turhaa virrankulutusta ja bensan lämmittämistä rajoittamaan laitoin PWM-säätimen, joka pudotti pumpun tehon noin puoleen alkuperäisestä. Paineensäätimeksi tuli joku nurkissa pyörinyt 3 barin kiinteä säädin. Bensatankkiin tein alkuperäisen hanan tilalle sulkeutuvalla pikaliittimellä varustetun palikan, josta saatiin riittävä ruokinta pumpulle. Paluuta varten jouduin hitsailemaan ylimääräisen nipan tankin pohjaan.
http://www.iki.fi/arttuh/SV/fuel_return.jpg
Ilmanputsarina oli tarkoitus käyttää alkuperäistä koteloa, mutta läppärungot olivatkin hiukan eri kulmassa kuin kaasarit ja siten koteloa ei saanut mitenkään järkevästi sovitettua paikalleen. Laitoin sitten erilliset vaahtomuoviset kartiosuodattimet. Tulipahan samalla lisää tilaa tankin alle. Ja komeat imuäänet
Imuilman lämpöanturin laitoin aluksi vain vapaaseen tilaan läppärunkojen väliin, mutta tästä tuli pientä ongelmaa kuumalla koneella tyhjäkäynnillä ja pintakaasulla. Ilmeisesti kone lämmitti anturia enemmän kuin koneeseen päätyvää ilmaa. Anturin siirtäminen toisen putsarikartion sisään korjasi tilanteen. Vedenlämpöanturiksi tuli joku Volvon anturi, jossa oli sopivan pieni M10x1,0 kierre. Anturi istutettiin termostaattikoteloon alkuperäisen mittarin anturin viereen.
http://www.iki.fi/arttuh/SV/water_sensors.jpg
Megasquirtiksi tuli omaa suunnittelua oleva "moottoripyöräversio" MS2-prossulla.
http://www.iki.fi/arttuh/SV/EFI_wiring.jpg
Sytkän triggeröinti olikin sitten vähän isompi savotta. Koneessa on alunperin nelihampainen triggeri yhdellä pitkällä hampaalla vauhtipyörän ulkokehälle sijoitettuna. Tämä on kohtuullisen yleinen triggeri 90-luvun japsipyörissä, mutta missään Megan versiossa ei kuitenkaan ole tukea tälle. MS-extran foorumilla yksi britti oli tehnyt vähän lisäelektroniikkaa ja koodin muokkausta vaativan tuen tälle triggerille, joka oli myös toimivaksi testattu rivikoneessa. Kaveri lupautui lisäämään tuen myös 90° v-twinille, joten päätin kokeilla tätä vaihtoehtoa. No, loppuviimein koodia ei kuitenkaan saatu toimimaan kunnolla. Sain jopa koneen käyntiin sillä, mutta ajoitus heitteli kymmeniä asteita ja synkka hukkui vähän väliä.
Eli seuraavaa triggeröintivaihtoehtoa peliin. Yksi mahdollisuus olisi ollut nokka-akselianturin lisääminen alkuperäisen triggerin lisäksi, mutta koska anturin sijoittelussa olisi ollut jonkun verran puuhaa ja kevät alkoi tässä vaiheessa olemaan jo melko pitkällä, päätin hylätä tämän vaihtoehdon. Jäljelle jäi uudemman mallin vauhtipyörä, jossa oli valmiiksi 24-2 hammastus. Valitettavasti vaan tässä piti myös vaihtaa generaattorin käämityskin samalla. Saksan ebay:stä löytyi tarvittava paketti jokseenkin siedettävään hintaan ja yllättäen se myös kävi paikalleen ilman ylimääräistä säätämistä.
Tämän jälkeen sytkän toimintaan saattaminen oli suhteellisen yksinkertainen operaatio. Kipinä tehdään alkuperäisillä puolilla, joita ohjataan boksin sisällä olevilla IGBT-trankuilla. Ennakkokartan ongin alkuperäisestä ohjaimesta signaaligeneraattorin ja oskilloskoopin kanssa testaillen.
Koneen säätäminen oli muuten suhteellisen suoraviivainen operaatio, mutta kiihdytysrikastukset olivat melko haastava pala. Jostain syystä kone vaatii melko huimia määriä rikastusta kaasua avatessa ja toisaalta taas vetää rikkaalle tilanteen tasaantuessa. Kaasun vaste ei ole vieläkään aivan kohdallaan kaikissa tilanteissa, mutta aivan käyttökelpoinen kuitenkin. Pitänee vielä kokeilla tuohon joitain kikkoja kunhan ehtii.
Kaikenkaikkiaan lopputulos oli ihan onnistunut. Perstuntumalla ala- ja keskikierrosten vääntö parantui ihan mukavasti ja kulutuskin tippui jonkun verran.
Tuossa vielä kuva itse menopelistä. Myös ulkoasua tuunattiin vaimon mieltymysten mukaiseksi projektin yhteydessä
