Meilläpäin lambda-anturia (pätee molempiin tyyppeihin) ei käytetä pelkkänä säätötyökaluna, vaan annetaan ohjaimen hoitaa seoksen säätö tietyissä rajoissa. Lambdasäätöiseen seoksen ohjaukseen tarvittava muutos (joka huomioi anturin lämpötilan) on melko yksinkertainen.ArttuH wrote:...ei kauhean realistinen vaihtoehto jos vaan tarvitsee säätötyökalua, vai?
Sitten ihan yleisestä mielenkiinnosta, ihan ilman sarvia ja hampaitaMitä etuja tällä systeemillä on laajakaista-anturiin verrattuna? Ilmeisesti nopeus, mutta onko jotain muutakin? Entä mitenkä hoidit anturin kalibroinnin, mikään valmistaja ei taida tarjota riittävän tarkkaa dataa edes uusille antureille?
Etuna on mm. se, että joudut mittaamaan myös pakokaasun lämpötilaa, joka viimekädessä kertoo moottoreista jotakin tietävälle myös jotakin. Myöskään ei tarvita laajakaista ohjainta/anturia -> näiden toiminnan verifiointi/diagnosointi on vaikeampaa kuin perinteisen zirkonia sensorin. Kapeakaistaisen anturin lämpötilariippuvuuteen on olemassa tietty materiaalitekninen kaava (pitää paikkansa kaikilla antureilla, koska anturien sensoritipit ovat pinta-alaltaan laserviritettyjä).Näissä kun ei ole erillistä kalibrointivastusta -> anturit viritetty näyttämään samaa jännite-arvoa, toisin kuin laajakaista-anturit. Tosin laajakaista-anturista on olemassa termoparin sisältävä tyyppi, mutta eipä sitä kukaan (näiden harrastajatasoisten laajakaista 'ohjainten' valmistaja) näytä käyttävän. Ei varmaan 'ammattimiesten' mielestä tarvitsekaan - kun se 'laajakaista on niin hyvä'.
