Kupla toimi aikanaan tupla-kaasareilla monta kesää moitteettomasti, mutta kun harrastaa pitää! Lähinnä ohjelmoitavan ruiskun kätevämpi ja ”ilmainen” säädettävyys houkutti projektin kimppuun. Lisäteho, vähentynyt kulutus tai parempi ajettavuus on toteutuessaan hyvää boonusta.
Jotta kaasarien tilalle saadaan ruisku, pitää asennella jos vaikka mitä ja sille kaiken maailman oheiskrääsää.
Polttoaineen ruiskuttelemiseksi tarvitaan:
Megasquirt-boxi, sähköiset suuttimet, korkeapainepensapumppu, bensan paineensäädin ja paluulinja takaisin tankille, imuilman ja moottorin lämpötila-anturit, kaasuläppä tai läpät annostelemaan koneeseen menevää ilman määrää, kaasuläpän asentoanturi ja tietokone.
Tuntikausien netissä surffailun jälkeen pään raapimista konstruktiossa aiheutti eniten mm:
-ilmajäähdytteisyys – mistä mittailla moottorin lämpöjä? Öljyn lt:n mittaaminen on käytännössä helppoa, mutta kertooko se riittävän hyvin kylmän koneen lisärikastustarpeen, koska öljy lämpiää huomattavasti hitaammin, kuin kansi, mistä voi myös mitata lämpöjä - tosin huomattavasti suurempia. Hyödynsin öljypohjassa olemassaolleen anturin.
-rivinelarista poikkeava imusarjasto – minkälainen imuputkisto läppärungon jälkeen jos käyttää vain yhtä kaasuläppää, suuttimien määrä, paikat ym. Aikani netistä tietoa etsittyäni totesin, ettei keskellä oleva plenumi ja pitkät imuputket, joissa suuttimet, ole välttämättä ihan tuhoon tuomittu ajatus. Suuttimet on jaettu niin, että ykkös ja kolmossylinterien suuttmet ovat samassa pankissa ja kakkonen ja nelonen toisessa.
Ruiskuboxin rakennus, testaus, käyttöönotto ja säätö onnistui megasquirtin sivuilla olevien ohjeiden mukaan ja sopivia antureita on motonetit tulvillaan.
Tähän mennessä esiin tulleita pointteja projektista:
Partcolta tilattu pussillinen osia on suht oiva kokonaisuus. Piirilevy on kaksipuoleinen v2.2 ja prosessori on valmiiksi ohjelmoitu. Osanumerot ovat luonnollisesti erilaisia euroopan komponenttivalmistajilta kootussa kitissä, kuin mistä amerikkalaisessa MS-infon asennusohjeissa puhutaan, mutta suurta erehtymisen vaaraa ei ole. Allekirjoittaneelle tosin oli yllätys, että mikrohenrin kela onkin vastuksen näköinen pikkupötkylä, jopa samanlaiset värikoodit kupeessa.
Pientä sälää tarvitsee ostella asentamista varten. Tähän asti puutelistalla on ainakin sinkkitahna ja nylonruuvit + eristeet fettien sekä MAPin asentamiseksi ja ledien asennuskehykset kotelon kylkeen.
Mitään vastoinkäymisiä piirilevyn kasauksen kanssa ei tullut vastaan. Ylihuolellisella juottelulla, testailulla ja piirilevyn putsailulla koitin varmistella, ettei ongelmia tulisi myöhemminkään. Ainoa pikku moka tuli tiedonsiirron testauksessa sarjaportin kautta. Ei sattunut oikeanlaista sarjapiuhaa kohdalle, joten tökin katkaistun piuhan toisen pään johdot suoraan piirilevyn sarjaliittimen reikiin. Pitkään meni ihmetellessä kun ei toimi, ennenkuin huomasin, että vaikka liittimen reikien numerointi alkaa kakkosesta, ensimmäinen reikä ei ole kakkonen... Nolo.
Rautapuolelle tarvittava sälä muodostaa kustannuksista leijonanosan, koska, ylläriylläri, 40 vuotta vanhasta kaasariautosta ei löydy ruiskuttelussa tarvittavia kilkkeitä osan osaa. Osat on haalittu romuttamoilta, Motonetistä ja paikallisista autotarvikeliikkeistä.
- Suuttimet (4kpl/150€) ovat 90-luvun turbo-Saabista (Bosch 0 280 150 432). 240cm3/min / 3,9bar.
- Kaasuläppä (60€) on jostain 6-moottorisesta Bemarista. 60mm läppä on törkeen ylikokonen eikä muutenkaan kovin kliini, mutta onpahan kasvuvaraa. Läpässä oleva progressiivinen vivusto saattaa olla osakaasuajettavuuden kannalta ihan hyvä juttu.
- Kaasun asentoa haistelee Volvo V70:n potikka (30€).
- Imuilman lämpöanturi on cossu-Sierran (10€).
- Bensapumppuja on pari kpl, toinen Bilteman Hugo vanhasta kaasarikoneestani lappaa tankista suodattimen läpi itse tehtyyn 0,7l välisäiliöön, ja toinen (Bosch 0580464039, 240 Volvosta, 70€) tuuttaa suuttimille tarvittavan paineen.
- Bensanpaineen säädin (30€) on samaisen Volvon Boschilainen, kuin myös banjoliitoksin toimiva bensansuodatinkin.
- Suuttimille on porattu paikat Holleyn raakakiskoon (25€)
- Lamda: yksijohtoinen eli lämmittämätön Opel Astra F/G:stä (40€).
- Ilmansuodatin on K&N:n RC-2600, Moposportista 70€. Arvoin hetken parin kympin tuuninkisuotimen ja kalliimman välillä, mutta tulin aika äkkiä siihen tulokseen, että kun on kuitenkin monen tonnin mosasta kyse, ei huvita säästää paria kymppiä osassa, millä voi olla iso vaikutus moottorin kestoon.
- Imusarja on alumiinia. AMW toimitti alumiinin, joista läksin satsia työstämään. Kannen ja imuputken yhdistävät laipat on jyrsitty 10mm levystä, putket ovat 38mm sähköputkea, jotka yhdistyvät 100mm läpimitaltaan olevassa plenumissa. Kaasuläpälle on plenumiin hitsattu mutka ja laippa, johon sai tehtyä kiinnitysreijät. Hitsaukset hoiti ammattiaidolla ja siten kustannustehokkaastikin Arto Romo
Alltig:stä.
Johdot, kutistesukat, liittimet ym sähkötarvikkeet olivat yhteensä n. 150€. Osa omista varastoista, mutta liittimistä, kutistesukista ym johdotustarvikkeista tulee äkkiä isoja summia. Liittimet löytyivät paikallisesta autosähköliikkeestä. Suojattua johtoa piti tehdä itse, kun kaupasta ei löydy: antennikaapelin suojapunos pujotettuna johtojen päälle ja kutistesukkaa perään - avot.
Bensaletkuihin ja liittimiin saa ruiskuautossa upotettua rahaa: hintahaarukka on muutamasta kympistä moneen sataseen. Itse valitsin keskitien: teräspunosteflonletkut ja niihin prässätyt AN-"lentokoneliittimiä" vastaavat JIC-liittimet paikallisesta hydrauliikkaliikkeestä n.70€. JICit ja hydrauliikkaliikkeen banjoliittimet ovat jonkin verran ahtaampia, kuin race-kaupan vastaavat, mutta näillä tehoilla (alle 200hp) tuolla ei ole vielä merkitystä.
Sytkästä huolehtiin EDIS4. Boksiin on tehty EDIS-muutos, jolla FIDLE-ohjaus on muutettu sytkälle. Laserleikattu anturipyörä on kiinnitetty alumiiniseen hihnapyörään. Tulpanjohdot on 90-luvun kenttiläisestä Fiestasta ja tulpat NGK BCPR7ES. Kaikki yhteensä n. 230€.
Tähän mennessä viivan alla on n. 1300€ ja kun vanhoista kaasari- ja sytkähilppeistä sain myynnissä 450€, niin ei tämä harrastaminen nyt niin hirveen kallista ole…
Voi olla, että tuli säästettyä väärässä paikassa, kun ostin käytetyt suuttimet ja pensapumpun, mutta toisaalta, jos nuo ovat vuosikausia jossain vehkeessä hyvin palvelleet, niin onpahan huonoa tuuria, jos heti pettävät. Jos ei toimi, niin ostetaan uutta.
Nyt siis kone jo käy, mutta käyntihäikkää on sen verran että tyhjäkäynnin kuntoon saamisen kanssa vielä painitaan. Sytkä, huonot suuttimet tai imuvuoto ovat potentiaalisimpia vikapaikkoja, mutta vielä ei homma ole selvinnyt.